Ajattara

Katumuksen kyinen koura

Syvälle iskee

Säälin terä

Raiskatun vihansa kylvää

Haudattuna lakeuksiin

Tahratun sielunsa hylkää

Uhraa viattomuuden

Kipeästi hakkaa

Ruoskat ajattomuuden

Kenen puolesta kuolet

Kiihkosta hetken hurman

Muiston muistan elämän turhan

Ylistetyn armomurhan

Ei henkesi lepää

Kauas kantaa kaipuu

Katumuksen kyinen koura

Sydäntäsi kivittää

Ei surmatta laske

Vaan manalle saattaa

Rukouksiinsa tukehtuu

Veripellon pientareella